Kansalaistoimintaan kohdistuu monenlaisia muutospaineita niin yhteiskunnasta kuin omista joukoistakin. On rahoitusten alasajoa, sitoutumisen pelkoa, talkooväen vähenemistä ja vaikka mitä. Ketterä yhdistys ja järjestö ottaa kuitenkin tulevaisuuden tekemisen omiin käsiinsä ennakoimalla muutoksia, totesi Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anne Porthén Leader Ykkösakselin ja Varsinais-Suomen Kylien kolmannessa Kyläareena-keskustelussa Perniön Lehmirannassa.
-Tuttuja asioita pitää tarkastella eri näkökulmista, tarvitaan moninaisuutta ja moniäänisyyttä. Tarvitaan uutta tietoa ja ymmärrystä, ja sitä haetaan entistä useammin erilaisten sidosryhmien ja verkostojen kautta, tarkensi Porthén.
Kansalaisareenan omakin tarina juontaa juurensa murrokseen. Se perustettiin vuonna 1993 laman ja voimakkaiden yhteiskunnallisten muutosprosessien keskellä moniääniseksi ja sitoutumattomaksi vapaaehtoisen ja oma-aloitteisen toiminnan yhteistyöfoorumiksi.
Kansalaisareena on nykyään 147 jäsenjärjestön kattojärjestö, joka tuottaa koulutuksia ja julkaisuja, kuten kansalaistoiminnan oppaita. Sillä on vastuullaan myös eduskunnan vapaaehtoistoiminnan verkosto.
Nyt Kansalaisareenalla on käynnissä ennakointihanke nimeltä Kohti tulevaa, jonka kantavana ajatuksena on opastaa yhdistyksiä ja järjestöjä kehittämään tulevaisuuskestävyyttään. Käytännössä tämä tarkoittaa koulutusta toimintaympäristön seurantaan sekä ennakointi- ja tulevaisuusmenetelmien käyttöön.
Kansalaisyhteiskunnan yhtenä keskeisenä haasteena on kehittää yhteisöllisyyttä, joka antaisi jokaiselle tilaa toteuttaa itseään ja käyttää taitojaan yhteisen hyvän rakentamisen puolesta. Etenkin nuorten on vaikeaa sovittaa itseään vanhoihin yhdistystoimijoiden muotteihin, sillä heitä kiinnostaa vaikuttamisen ohella aivan eri tavalla yksilöllisyys, oman itsen esille tuominen.
Porthénin vinkki onkin, että uutta tulevaisuuskestävää kansalaistoimintaa muotoillaan parhaiten antamalla ihmisten käyttää taitojaan ja osaamistaan. Yhdistystoimijan motivaatio syntyy itsensä toteuttamisesta, toiminnasta, jota vapaaehtoiset ovat toivoneet ja siitä, että kukin pääsee toteuttamaan parhaiten omia vahvuuksiaan.
Hankkeessa on nostettu esille käsitettä muutosluottamus, joka tarkoittaa avointa asennoitumista muutokseen ja tulevaisuuteen. Kansalaistoiminta voi yhteistä tilannekuvaa luomalla rakentaa yhdessä parempaa tulevaisuutta.
Kansalaistoiminnan keskeinen ennakointitieto rakentuu lukuisista pienistä havainnoista, joita yhdistys- ja järjestötoimijat tekevät jäsenistöstään, sen hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. Tätä tietoa tulisi hyödyntää haluttua kansalaistoiminnan tulevaisuutta muotoillessa.
Laajempaa tulevaisuuskuvaa muodostettaessa voi hyödyntää vaikkapa Sitran esittelemää tulevaisuuskolmiota, joka koostuu kolmesta näkökulmasta: menneisyyden painosta, nykyhetken työnnöstä sekä tulevaisuuden imusta.
Menneisyyden painossa kysytään, millaisia rajoituksia ja esteitä menneisyys asettaa meille? Mikä estää meitä pääsemästä eteenpäin? Nykyhetken työnnön osalta pohditaan, mihin suuntaan maailma kehittyy tällä hetkellä ja miten suuntaan voi vaikuttaa? Tulevaisuuden imussa tarkastellaan puolestaan, minkälaisia tulevaisuuskuvia meillä on? Mikä on parasta, mitä voisi tapahtua?
-Tulevaisuuden muuttaminen on oman ajattelun muuttamista tässä hetkessä, tiivisti Anne Porthén illan annin.
Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen Kylät ry
Kuva: Henrik Hausen.
