Leader Ykkösakselin ja Varsinais-Suomen Kylien yhteinen Kyläareena -keskustelusarja Perniön Lehmirannassa käynnistyi tammikuussa kylämatkailu -teemalla. Onko suomalaisella maaseudulla vetovoimaa ja mihin kannattaisi panostaa?
Retkipaikan perustaja Antti Huttunen oli paikalla kutsuttuna asiantuntijana ja hänen näkökulmastaan vastaus oli ainakin yksinkertainen. Suomalainen luonto on maailman puhtainta, se on muutakin kuin vain raaka-aineiden lähde; se on syy, miksi tänne pääasiassa ulkomailta matkustetaan. Helsinkikin on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen vihreä kaupunki.
Huttunen itsekin on vähitellen kasvanut luontointoilijaksi, mainostoimisto- ja yleisradiourien kautta. Luonto sytytti ja hetken päästä syntyi jo blogeja ja verkosto, joka alkoi kirjoittaa omista luontokokemuksistaan. YLE:lle syntyi sarja Metsien kätkemä, jota myytiin kymmeneen maahan. Australissa on teemasta jopa oma formaatti. Retkipaikasta syntyi yritys, jolla on toimipisteet niin Nuuksiossa kuin Kolillakin.
Luonnolla on siis vetovoimaa, mutta matkailua varten sitä pitää tuotteistaa. Ensinnäkin luonnossa olevat kohteet pitää saattaa näkyviksi ja löydettäviksi.
Huttunen käytti esimerkkinä lohjalaista Paavolan tammea, joka on ”maailman kaunein puu”. Se on Lohjan kolmen vetovoimaisimman matkailukärkituotteen joukossa ja sillä myydään postikortteja ja t-paitoja. Ja koska puu on metalliyhtye Sonata Arctican levyn kannessa, tuo se paikalle muitakin kuin pelkästään luonnon kauneutta itsessään ihailevia.
Luontomatkailusta päästään enemmän varsinaisen kylämatkailun suuntaan, kun matkaan liitetään tarinoita ja elämyksiä – ja siis ihmisiä. Toki eläimilläkin on oma vetovoimansa eikä välttämättä silloin puhuta metsästysmatkailusta.
Huttusen mukaan esimerkiksi erilaisilla gastronomisilla yllätyksillä luonnossa luodaan aivan uudelle tasolle nousevia elämyksiä: nuotiolettukesteistä päästään näppärästi viinitastingiin metsässä sommeliereineen kaikkineen. Jo pöydät metsässä on useimmille melkoinen elämys.
Huttunen nosti esille myös käsityöt ja laajemminkin paikallisen taiteen ja kulttuurin vetovoiman. Retkipaikkakin myy muun muassa koruja ja matkamuistoja. Oma lukunsa ovat tietysti tarinat, jotka voivat olla jopa hieman kauhuun tai mystiikan maailman vinksallaan. Huttunen suositteli tutustumaan Hjalmar Appelgrenin ”Suomen muinaislinnat” -teokseen, jos utuisempi historia tai esihistoria kiinnostaa.
Lopputulemana siis on, että suomalaisilla on vielä melkoinen matka kuljettavana luonnon ja maaseudun ja laajemmin siten myös kylämatkailun saralla. Aineksia on kumminkin melkoisesti ja yksi ratkaiseva tekijä voisi olla yritysten ja paikallisen yhdistysten ja toimijoiden yhteistyön kehittäminen.
Parhaimmillaan kylän yhteinen matkailuprojekti luo lisää yhteisöllisyyttä, virkistää paikallista taloutta ja ylläpitää paikallista kulttuuria ja perinteitä. Ympäristötietoisuus ei ainakaan vähene, jos matkailutuote on toteutettu kestävästi. Kaiken kaikkiaa luonto- ja kylämatkailussa on kyse maaseudun elinvoiman kehittämisestä.
Tauno Linkoranta
Varsinais-Suomen Kylät ry
Kuva: Henrik Hausen
